Istuuduin sängylleni. Emmalta ei kuulunut vastausta. - Hmjh... mutisin. - Mä soitan sille. Valitsin parhaan ystäväni numeron ja painoin vihreää luurimerkkiä. Puhelin alkoi hälyyttää. - Eva, siro ääni vastasi. Säikähdin hieman. Kuka hän mahtoi olla? - Öh... Linda täällä. Soitinkohan mä vahingossa väärään numeroon? Mun ainakin piti soittaa Emma Lingströmille. - Oi, et suinkaan! Mä oon Emman serkku, Eva Lingström, tyttö vastasi ystävällisesti. - Ai. Sä kuulostat paljon Emmaa vanhemmalta, naurahdin jo hieman rentoutuneena. - Joo, tota... Mä oonkin Emmaa muutaman vuoden vanhempi. Täytin just 17. - Ai, okei. No... Missä Emma on? kysyin hieman nolona. - Emma lähti kioskille. Se tuntu olevan suutuksissaan. Mahdatkohan sä tietää, mistä on kyse? Eva vastasi huolestuneen oloisena. - Öh, en mä taida tietää. Tai siis... Joo, en mä tiiä. Mut, moi! Suljin puhelimen pelokkaana. Toivottavasti Eva ei ei saisi selville, että minä olin aiheuttanut Emman suuttumuksen.

Jatkuu...